Oppimiskäsitys

Läh­tö­koh­ta­na on op­pi­mi­sen yk­si­löl­li­syys: jo­kai­nen opis­ke­li­ja op­pii omal­la ta­val­laan ja ope­tuk­ses­sa jo­kai­nen op­pi­ja tu­lee huo­mi­oi­da yk­si­lö­nä. Op­pi­mis­ta ta­pah­tuu sil­loin, kun jo ole­mas­sa ole­viin tie­toi­hin ja tai­toi­hin lii­te­tään uu­sia ko­ke­muk­sia, ha­vain­to­ja ja oi­val­luk­sia. Op­pi­mi­nen pe­rus­tuu omaan ak­tii­vi­suu­teen, vas­tuul­li­suu­teen sekä ta­voit­tei­den aset­te­luun. Oma mo­ti­vaa­tio te­kee op­pi­mi­ses­ta mie­le­käs­tä, kun op­pi­mis­ta oh­jaa ute­li­ai­suus sekä halu tie­tää ja osa­ta.

Op­pi­mis­ta ta­pah­tuu kaik­ki­al­la; kou­lus­sa, ko­to­na, va­paa-ajal­la ja työ­pai­koil­la. Opim­me vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa koko ajan toi­sil­ta ih­mi­sil­tä, ja op­pi­mi­nen pe­rus­tuu yh­teis­ten ko­ke­mus­ten ja yh­tei­sen tie­don sekä osaa­mi­sen ja­ka­mi­seen. Op­pi­mis­pro­ses­sis­sa olen­nais­ta on myös kriit­ti­nen tie­don tar­kas­te­lu. Lu­kio-opin­nois­sa opis­ke­li­joi­ta oh­ja­taan ha­vait­se­maan kä­sit­tei­den, tie­don­a­lo­jen ja osaa­mi­sen vä­li­siä yh­teyk­siä sekä so­vel­ta­maan ai­em­min op­pi­maan­sa muut­tu­vis­sa ti­lan­teis­sa. Op­pi­mis­pro­ses­seis­taan tie­toi­set opis­ke­li­jat osaa­vat ar­vi­oi­da ja ke­hit­tää opis­ke­lu- ja ajat­te­lu­tai­to­jaan. Näin ke­hit­ty­vät myös elin­i­käi­sen op­pi­mi­sen edel­lyt­tä­mät tai­dot.

Yh­tei­söl­li­ses­sä op­pi­mi­ses­sa on tär­ke­ää, että sekä omia että tois­ten op­pi­mis­tu­lok­sia osa­taan ar­vi­oi­da ja ref­lek­toi­da. Itse- ja ver­tais­ar­vi­oin­ti aut­ta­vat ke­hit­tä­mään op­pi­mis­ta ja opis­ke­lu­tek­niik­kaa. Opet­ta­jien oh­jaus ja ra­ken­ta­va pa­lau­te vah­vis­ta­vat lu­ki­o­lai­sen itse­luot­ta­mus­ta ja aut­ta­vat opis­ke­li­jaa ke­hit­tä­mään ajat­te­lu­aan sekä työs­ken­te­le­mään tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti. Op­pi­ja­na ja op­pi­mi­ses­sa omien vah­vuuk­sien ja heik­kouk­sien tun­te­mi­nen on olen­nais­ta. Ta­voit­tee­na on luo­da lu­ki­oom­me op­pi­mis­ta ja iloa tu­ke­va kult­tuu­ri, joka huo­mi­oi jo­kai­sen jä­se­nen­sä.