Opiskelija Ilona Tynkkysen runo

Matkalla värttinään

En­sin sitä pi­det­tiin vit­si­nä
Pa­ha­tar­ta­kin pi­det­tiin en­sin vit­si­nä.
Joku tuol­la toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa söi kai le­pa­kon.
Joku mys­tee­ri­vi­rus
Ei mi­tään pe­lät­tä­vää.
Se le­vi­si Aa­si­aan.
Ih­mi­set mat­kus­ti­vat il­man pel­koa.
Myös Ruu­su­sen val­ta­kun­nas­sa ol­tiin il­man pel­koa.
Ei mi­tään pe­lät­tä­vää.
Huo­mat­tiin pien­tä pel­koa.
En­sim­mäi­nen kuo­lon­uhri
Niin myös toi­nen, kol­mas ja nel­jäs
Muu­ta­ma ta­pah­tu­ma pe­ru­taan
Pel­ko suu­re­nee hie­man
Oli­ko jo­kin paha kui­ten­kin ole­mas­sa?
Pu­hu­taan jo ter­veys­u­has­ta
Nyt myös muis­sa maan­o­sis­sa
Eu­roop­pa, Aust­ra­lia.
Val­ta­kun­ta toi­sen­sa jäl­keen.
Suo­mi, Sak­sa, Ita­lia.
Mat­kus­ta­mis­ta ale­taan ra­joit­taa.
Mut­ta Ruu­su­nen oli jo mat­kal­la Pa­hat­ta­ren luo.
Kou­lu­ja sul­je­taan.
Ei ole vie­lä ky­sees­sä pan­de­mia.
Mo­nia ka­ran­tee­nis­sa.
Ih­mi­set hamst­raa­vat ta­va­raa.
Ei­vät ne kol­me hal­ti­ja­kum­mi­a­kaan tai­da aut­taa.
Ame­ri­kas­sa tar­tun­ta,
Ame­ri­kas­sa kuo­le­ma,
toi­nen, kol­mas ja nel­jäs kuo­le­ma.
Ruu­su­nen on jo mel­kein pis­tä­nyt sor­men­sa värt­ti­nään.
Pel­ko on suu­ri
Pu­hu­taan jo pan­de­mi­as­ta
Yh­dys­val­lois­sa poik­keus­tila.
Tääl­lä­kin.
Kou­lut etä­o­pe­tuk­seen, myös ta­kai­sin siel­tä, ja ei­kun vain uu­des­taan.
Van­hus­ten so­si­a­li­soi­tu­mi­nen on vaa­ka­lau­dal­la
Kuo­le­mia Suo­mes­sa­kin
Nyt myös mi­nul­la uhka
le­vi­si suun kaut­ta eli­mis­töön
ai­heut­ti huo­noa oloa
ys­kin­tää
ki­pua
ah­dis­tus­ta.
Veri vir­taa Ruu­su­sen sor­mes­ta.
Pian tämä vai­puu jo uneen.
Koh­ta tääl­lä­kin yksi uni­nen.
Prins­siä ei näy pe­las­ta­maan.

– Ilo­na Tynk­ky­nen 19e