Kevään ylioppilaan puhe, Kata Räsänen

Ar­voi­sa juh­la­väki, reh­to­ri, opet­ta­jat ja eri­tyi­ses­ti te ke­vään 2023 tuo­reet yli­op­pi­laat!

Mi­nul­la on suu­ri kun­nia pi­tää Sa­von­lin­nan ly­se­on lu­ki­on yli­op­pi­laan puhe. Ha­lu­an­kin kiit­tää täs­tä ar­vok­kaas­ta mah­dol­li­suu­des­ta, joka mi­nul­le suo­tiin.

Vih­doin tämä päi­vä koit­ti. Olem­me kaik­ki odot­ta­neet tätä päi­vää. Toi­set ovat odot­ta­neet rie­muin, toi­set taas pe­lon­se­kai­sin tun­tein. Mat­ka tä­hän päi­vään on vaa­ti­nut meil­tä pal­jon, toi­sil­ta vä­hem­män, toi­sil­ta taas enem­män. Meil­lä jo­kai­sel­la tuo­reel­la yli­op­pi­laal­la on ol­lut eri­lai­nen pol­ku tä­hän päi­vään. Eikä kai­kil­le val­mis­tu­mi­nen tänä päi­vä­nä ole ol­lut edes it­ses­tään sel­vää.

Nyt saam­me kaik­ki kui­ten­kin olla yl­pei­tä it­ses­täm­me. Saam­me seis­tä tä­nään yl­pei­nä val­ko­lak­ki pääs­sä ja yli­op­pi­las­to­dis­tus kou­ras­sa. Olen yl­peä meis­tä jo­kai­ses­ta ja ol­kaa te­kin yl­pei­tä it­ses­tän­ne. Ol­kaa yl­pei­tä myös toi­sis­tan­ne. Itse en oli­si ai­na­kaan sel­vin­nyt täs­tä mat­kas­ta il­man tei­tä. Eten­kään il­man rak­kai­ta ys­tä­vi­ä­ni, joi­hin tu­tus­tuin täl­lä yh­tei­sel­lä lu­ki­o­mat­kal­la, ja us­kon tä­män yh­tei­sen mat­kan jat­ku­van tä­män­kin jäl­keen.

Us­kon, että voim­me kaik­ki sa­mais­tua sii­hen, mi­ten no­pe­as­ti nämä kol­me lu­ki­o­vuot­ta me­ni­vät. Muis­tan edel­leen en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vä­ni lu­ki­os­sa. Muis­tan kuin­ka en mei­nan­nut mil­lään saa­da unta edel­lis­yönä ja kuin­ka he­rä­sin jän­nit­ty­nee­nä val­mis­tau­tu­maan en­sim­mäi­seen kou­lu­päi­vää­ni.

Mi­nua jän­nit­ti ai­van hir­ve­äs­ti siir­tyä pie­nes­tä Keri­mäen kou­lus­ta isoon kou­luun ni­mel­tä Sa­von­lin­nan ly­se­on lu­kio. Jän­ni­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta olin hy­vin odot­ta­vai­nen ja in­nos­tu­nut sii­tä, mitä tu­le­va mat­ka tuo tul­les­saan.

Tämä mat­ka toi mu­ka­naan ys­tä­viä ja hei­dän kans­sa vie­tet­ty­jä ai­ko­ja. Mat­kaan mah­tui myös het­kiä, jol­loin epä­on­nis­tuim­me ja on­nis­tuim­me. It­sel­le­ni mie­leen­pai­nu­vim­pia muis­to­ja lu­ki­o­a­jal­ta ovat van­ho­jen tans­si – ja penk­ka­ri­päi­vil­tä. Ovat­han nämä päi­vät  kui­ten­kin lu­ki­o­ajan koho­koh­tia. Näi­hin päi­viin mah­tui pal­jon muis­to­ja, joi­ta ku­kaan ei voi riis­tää meil­tä kos­kaan.

Yli­op­pi­laat, vaik­ka tämä mat­ka päät­tyy tä­hän, odot­taa mei­tä jo seu­raa­vat mat­kat, jot­ka pää­täm­me itse. Rai­vaam­me itse pol­kum­me täs­sä maa­il­mas­sa, ja jo­kai­sen mat­ka on eri­lai­nen. Tois­ten mat­ka voi vie­dä jo tu­le­va­na syk­sy­nä uu­teen opis­ke­lu­paik­kaan, tois­ten mat­ka vie väli­vuo­del­le ja jot­kut saat­ta­vat taas mat­kus­tel­la maa­il­man ym­pä­ri.

Oli tu­le­va mat­ka mil­lai­nen vain, tu­lem­me kui­ten­kin aina muis­ta­maan tä­män mat­kan, eli lu­ki­o­mat­kan. Sil­lä tämä mat­ka on ol­lut muu­ta­kin kuin opis­ke­lua. Tämä mat­ka on ol­lut yh­tei­siä ruo­kai­lu­het­kiä, kes­kus­te­lu­ja, vit­se­jä, ys­tä­vyys­suh­tei­den luo­mis­ta ja yllä­pi­tä­mis­tä. Tä­män iki­muis­toi­sen mat­kan mah­dol­lis­ti­vat kou­lum­me mah­ta­vat opet­ta­jat. Tei­dän an­si­os­ta voim­me tä­nään olla tääl­lä val­ko­lak­ki pääs­sä tuo­rei­na yli­oppi­lai­na. Kii­tos, että olet­te ol­leet sin­nik­käi­tä mei­tä koh­taan. Kii­tos kai­kes­ta avus­ta ja tu­es­ta, jon­ka an­noit­te meil­le. Kii­tos myös kai­kis­ta ym­mär­ryk­ses­tä ja hy­vis­tä elä­män neu­vois­ta, joi­ta tu­lem­me hyö­dyn­tä­mään tu­le­vil­la­kin mat­koil­lam­me.

Eri­tyis­kii­tok­set kai­kil­le ryh­män­oh­jaa­jil­lem­me. Kii­tos, että an­noit­te meil­le hy­vät eväät lu­ki­o­mat­kal­la sel­viy­ty­mi­seen. Ha­lu­an itse hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kiit­tää omaa ryh­män­oh­jaa­jaa­ni Har­ria. Har­ri olet mie­let­tö­män sym­paat­ti­nen ja läm­min­sy­dä­mi­nen hen­ki­lö. Vii­kot­tai­set ro-tuo­ki­ot kans­sa­si oli­vat vii­kon koho­koh­ti­a­ni.

Kii­tos myös kou­lum­me reh­to­ri, Ismo Falck. Olet aina vas­tas­sa hy­mys­sä suin ja val­mii­na kuun­te­le­maan ja aut­ta­maan tar­peen tul­len. Kii­tos, että olet pi­tä­nyt kou­lum­me ilma­pii­rin suo­tui­sa­na. Sinä ja koi­ra­si toit­te hy­myä mo­nen opis­ke­li­jan päi­vään.

Kii­tän kaik­kien opis­ke­lu­ka­ve­rei­de­ni puo­les­ta koko kou­lun hen­ki­lö­kun­taa, mu­kaan lu­kien keit­ti­ön väki ja siis­ti­jät. Eri­tyis­kii­tok­set myös kou­lu­sih­tee­ril­le.

Kii­tos kuu­luu myös kai­kil­le tuki­jou­koil­le – ko­to­na ja muu­al­la. Teil­le kai­kil­le, jot­ka olet­te tu­ke­neet mei­tä yli­oppi­lai­ta täl­lä mat­kal­la. Lu­kio-opin­not ei­vät aina suin­kaan ole help­po­ja, jo­ten tei­dän tu­ken­ne on to­del­la­kin tul­lut tar­pee­seen. Ha­lu­an­kin vie­lä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kiit­tää jo­kais­ta, jon­ka kans­sa olen saa­nut lu­ki­o­tai­pa­lee­ni ja­kaa.

Olen jos­kus kuul­lut sa­non­nan:

“Tuo­re yli­op­pi­las on vii­saam­pi kuin kos­kaan ai­kai­sem­min on ol­lut tai tu­lee kos­kaan enää ole­maan.”  Täl­lä vii­ta­taan var­mas­ti niin sa­not­tuun kir­ja­vii­sau­teen, sil­lä kaik­ki lu­ki­on yleis­si­vis­tä­vil­lä kurs­seil­la opi­tut tie­dot ovat vie­lä tuo­rees­sa muis­tis­sa.

Kui­ten­kin tär­keim­mät opit, jot­ka olem­me saa­neet täl­tä mat­kal­ta, ei­vät suin­kaan ole kurs­seil­ta tai kir­jois­ta opit­tu­ja, ei­vät­kä ne ole kyt­kök­sis­sä mi­hin­kään arvo­sa­naan. Tär­kein­tä on se oppi, jon­ka olem­me op­pi­neet it­ses­täm­me ja toi­sis­tam­me. Opim­me ot­ta­maan vas­tuu­ta ja te­ke­mään töi­tä tu­le­vai­suu­den eteen.

Rak­kaat yli­op­pi­laat; me sel­vi­sim­me!

Kol­me vuot­ta opis­ke­lua, epä­toi­von kyy­ne­lei­tä, it­sen­sä et­si­mis­tä ja kurs­si­suo­ri­tus­ten haa­li­mis­ta on nyt ohi. Toi­von teil­le kaik­kea hy­vää ja an­toi­sia vuo­sia, riip­pu­mat­ta sii­tä mi­hin ryh­dyt­te seu­raa­vak­si. Ja me kaik­ki tä­nään val­ko­la­kin saa­neet, an­ne­taan it­sel­lem­me rai­ku­vat ap­lo­dit ja juh­li­taan, sil­lä tämä päi­vä on mei­dän.